Se päämies, joka meillä nyt on silmäimme edessä, näyttää kaikissa suhteissa kykenevän hoitamaan virkaansa, sillä hänen kasvonsa olivat julmimmat kuin kenenkään muun ko'olla olevista, joka todellakaan ei merkitse vähän, ja hänen ruumiinsa oli verrattain jykevin kaikista. Käsivarret ja yläpuoli ruumista, jotka olivat paljastetut, muistutti välttämättömästi Typhoeus'esta, joka muiden jättiläisten johtajana latoi Ossa- ja Pelionvuoret päällekkäin, rynnätäksensä täten taivaaseen ja syöstäkseen Jupiterin Olympon valtaistuimelta. Pääntiehen niskan ympärille, joka olisi soveltunut puhvelihärjälle, oli solmittu köysi, jossa riippui ales hänen korkealle, leveälle ja karvaiselle rinnallensa pieni, neliskulmainen lyijylevy, johon huomattiin piirustetuksi pääkallon kuva, Hänen leveästä, julmasta naamastansa näkyi tuskin muuta kuin puoli otsaa ja nuot suuret, vitkaan kieppuvat, harmaat silmät, sillä kaikki muu oli peitetty mustilla, harjaksentapaisilla hivuksilla ja parralla, joka valui ales hyvän matkaa rinnalle, ei kuitenkaan niin ales, että se olisi peittänyt lyijylevyä, joka samoin kuin tuo kyynäränpituinen puupalikkakin, jota hän piti oikeassa kädessänsä, ja olkipatja, jonka päällä hänen jalkansa lepäsi, olivat päämiesten armon-osoitteita eli vallan tunnusmerkkejä.
Päämies antoi tutkivaiset silmäyksensä vitkaan liikkua vaitonaisen kokouksen yli ja kun nämät näin olivat tähystelleet vuoroonsa kutakin, avasi hän suunsa seuraavaan kysymykseen:
"Onko krapu keitetty vai elävä?" [Romani- eli varkaankielellä nimitetään yötä eläväksi kravuksi ja päivää keitetyksi.]
"Elävä", vastasi eräs ääni tuon suuren, hirmuisen holvin perältä.
"Mistä tiedät sen olevan elävän?"
"Toinen vahdin katselu kulki äsken ohitse."
"Mitä näyttää elävä krapu?"
"Kahtatoista ja viittä minuuttia."
"Mistä sen tiedät?"
"Kun vahdin katselu kulki, aloin minä laskea yksi, ja kun sinä teit ensimäisen kysymyksesi, olin ennättänyt kolmeen sataan."