"Valkoinen repo on kaiken aikaa ollut rehellinen ja rivakka poika", vastasi vihdoin yksi, joka oli rohkaissut itsensä.
"Ja jos hän on kielinyt vanginvartijalle, on se tapahtunut yhteiseksi hyväksi", lisäsi toinen.
"Niin, niin", myönsi koko joukko.
"Valkoinen repo on siis syytöin kuin lammas?" kysyi puheenjohtaja.
"On, on!" vastasivat lautamiehet, "syytöin, syytöin!"
Selvästi näkyi valkoisen revon olleen yhtä suositun tovereiltansa, kuin kivikauris oli vihattu.
"Vaiti! älkäätte häiritkö minun konsistoriumiani!" käski päämies, nojaten päätänsä toiseen käteensä.
Muutaman minuutin mietittyänsä korotti hän kätensä ja julisti seuraavan päätöksen:
"Koska on toteen näytetty, että Tunqvist, jota myöskin valkoiseksi revoksi mainitaan, tällä kertaa on kielinyt yhteiseksi parhaaksi, niin ei häntä voida langettaa siihen rangaistukseen, joka kielimisestä on määrätty hovila'in kolmannen luvun ensimäisessä pykälässä."
"Hyvin, hyvin! eläköön päämies!" riemuitsi joukko.