Sitten käänsi hän selkänsä sotamieheen, peittäen hänet näkyvistä jyhkeällä ruumiillansa.
Sotamies otti ulos kiväärin piipussa olevan tulpan ja kallisti kiväärin suun leilin yli, joka pian täyttyi valkoisesta nesteestä.
Sitten laski sotamies jälleen kiväärin jalallensa ja seisoi yhtä liikkumattomana kuin ennenkin. Toinen sotamies oli sillä välin katsonut "suoraan", eikä ollut nähnyt tietysti mitäkään.
Mylläri otti esille pankkosetelin, jonka hän pisti samaan kiväärin piippuun, josta tuo valkoinen neste oli lähtenyt.
Sitten tarttui hän leiliin, vei sen huulillensa ja otti muutamia kunnon kulahduksia.
Kivikauris ja jotkut muut vangit, jotka sill'aikaa olivat lähestyneet päämiestä, ottivat leilin tämän kädestä ja tyhjensivät lopun.
Tätä salaista paloviinan kuljetustapaa vangeille on suurella menestyksellä käytetty valtakunnan useammissa linnoissa. Tosin saattoivat vangit saada vankilan vahtimestarilta, jolla oli oikeus pitää anniskelua vangeille, niin paljon viinaa, kuin he halusivat; mutta koska tuon halutun tavaran hinta, joka oli riippuva ainoastansa vahtimestarin mieli-oikusta, usein näytti säästäväisen vangin mielestä liian kalliilta, koetti hän muilla teillä hankkia sitä itsellensä riittävän määrän.
Vankien ruoka oli nyt jaettu, jonka vuoksi vanginvartija ja kummatkin sotamiehet marssivat pois, sulkien portin jäljestänsä.
"Oikeinko paistettu?" kuissasi kivikauris myllärille.
"Oikein paistettu", vastasi tämä.