"Mitä leipoja sanoi?"
"Kello kahdeksan tänä iltana."
"Hyvä!… se leipoja puhuu kuin Jumala."
"Vaiti!… meitä pidetään silmällä", varoitti Broms.
"Kello kahdeksan tänä iltana", kuiskasi kivikauris rääsynkerääjälle, joka samassa lähestyi noita kumpaakin toveriansa.
"Ah!" vastasi Olsson, vilkaisten iloisena mylläriin. Broms vilkaisi takasin, mutta tarttui sitten partaansa ja näytti miettiväisen näköiseltä.
Noin puolen tunnin kuluttua au'aistiin sama portti uudestansa, ja sama vanginvartija, jonka kanssa mylläri oli jutellut, astui pihaan kahden sotamiehen seuraamana.
"Broms?" huudahti vanginvartija, "minulla on käsky päälliköltä viedä sinut hänen luoksensa."
"Minutko?" kysyi mylläri teeskennellyllä hämmästyksellä; "mitä mahtane hän minusta tahtoa?… mitä minulla on puhumista päällikön kanssa… Noh, sepä oli merkillistä!"
"Se ei koske minuun… tule nyt vaan", käski vanginvartija; "jos sinulta on paha omatunto, niin valmista itseäsi pieneen tanssiin pähkinäpuukepin kanssa… eteenpäin marss'!"