"Aivan oikein… sinä vaan rosvosit muutamia keisareita Tukholman kaduilla… korkeintansa vaan puoli tusinaa senlaista… sinä olet aina kohtuullinen vaatimuksissasi, sinä."
"Lyhyemmässä ajassa kuin kuudessa vuodessa saattaa kyllästyä
Karlsten'iin", jatkoi mylläri.
"Noh, entä sitten?"
"Minulla ei ole laisinkaan halua olla täällä enään kau'emmin, armollinen herra päällikkö!"
"Ei meilläkään ole mitään erinomaista halua pitää sinua täällä, mutta me olemme, Jumala paratkoon, pakoitetut siihen", vastasi päällikkö nauraen.
"Nykyään on minun luja päätökseni päästä täältä niin pian kuin suinkin."
"Kas, perhana! tuo päätös on sinulla ollut aina siitä asti, kun tänne tulit… Eikö sinulla ole mitään muuta kerrottavaa minulle?"
"Minä myönnän tämän olleen minun päätökseni; mutta minä aijon nyt vasta panna sen toimeen."
"Sinä olet avosydäminen ihminen, Broms-hyväni, ja sentähden te'et kaiketi niin hyvin, että sanot minulle, kuinka sinä aijot menetellä, päästäksesi Karlsten'ista, jossa sinä et viihdy."
"Jos minä olisin ennen tahtonut panna päätökseni toimeen, mikähän olisi estänyt minua siitä?"