"Minä aterioitsen, kuten herra näkee."
"Eikö teillä ole mitään muuta toimitusta?"
"Silloin, kun minä en aterioitse, olen minä kävelyllä; mitä muuta tekee ylhäinen maailma?… Mutta onhan epäkohteliaasti, ett'en pyydä herraa istumaan… vaan todellakin, eihän täällä ole tuoliakaan… sillä, jolla minä nyt istun, on vaan kolme jalkaa, eikä se pysy itsestään pystyssä… mutta kun minä olen istahtanut sille, on se kuin muukin tuoli, josta saan kiittää kahta jalkaani ja ruumiini tasapainossa pysymiskykyä. Kuitenkin näyttää minusta sangen lystilliseltä, että sen sijaan kuin tuolin pitäisi olla minun tukenani, olen minä tukena tuolille."
"Te elätte siis kerjäämiseltä?"
"Minä elän ihmiskunnan parannukseksi… minä annan ihmisille joka päivä tilaisuutta olla ihmisenä ja vieläpä sangen hyvällä kaupalla."
"Mutta oletteko te kuljeskelleet kerjäläisenä koko elinaikanne?… Eikö teillä koskaan ole ollut mitään muuta tointa?"
"Ensin tutkin minä vanhoja kieliä ja minä osasin latinaa ja kreikankieltä kuin hevonen… perhana kuinka hyvää hevosesta aina ajatellaankin… filosofiassa sain minä vaan hyväksyvän arvosanan; mutta jos minä nyt saisin ottaa tutkintoni uudestansa, nykäseisin minä itselleni kiittävän arvosanan, etenkin käytännöllisessä filosofiassa!"
"Te olette siis saanut hyvän kasvatuksen?"
"Siltä en minä näytä, arvelee kait herra; mutta koskas on oppinut miesi jotakin näöltänsä?… Vaan eipä maksa vaivaa puhua siitä asiasta… ainoa, minkä minä muistan maisteritutkinnostani on, että minä ryyppäsin itseni humalaan vihkiäisissä, joka herätti yleistä naurua ja kaikenpuoleista hyväksymistä provessorein ja toverein puolelta… kaiketi tietää herra, että Upsalassa saa käydä humalassa aamusta iltaan kenenkään pitämättä päihtynyttä turmeltuna ihmisenä… tuo Upsala on hauska kaupunki… siellä ei ole mikään häpeä käydä kaduilla kuin poronoukka… eläköön akatemiallinen vapaus!"
Alm oli tosin monilla käyntiretkillänsä köyhien majoissa, tavannut kurjia, jotka olivat saaneet kasvatusta ja joskus olleet hyvissä varoissa, mutta se henkilö, joka nyt oli hänen edessänsä, herätti todenteolla filosofillisella tyyneydellänsä hänessä erinomaista uteliaisuutta ja sääliä.