"Ja ne syyt ovat?"
"Ensiksikin pidän minä sydämestäni armollisesta herra päälliköstä, enkä tahtoisi millään lailla maailmassa matkaansaattaa teille vähintäkään mielipahaa."
"Olen sangen kiitollinen!"
"Ja toiseksi en tahtonut erota linnasta karkurina."
"Ja nämätkö olivat syyt?"
"Niin, mitkäs muut, armollinen herra päällikkö?"
"Sinulla on huono muisti, Broms-hyväni, sillä sinä unohdit kaikkein tärkeimmän."
"Unohdinko minä tärkeimmän", kertoi Broms, ja tarttui partaansa toisella kädellään; "mikähän se voisi olla?"
"Saatettuasi vartiamiehesi tunnottomiksi, heitit sinä ympärillesi joitakuita eriskummaisia silmäyksiä."
"Hoh, herra päällikkö!"