"Tahdon!"
"Väleen siis!" käski päällikkö, "arvannethan kuinka olen utelias."
"Illalla puoli kahdeksan annan siitä armolliselle herra päällikölle tiedon."
"Oletko hullu!… Miks'en saa siitä tietoa nyt?"
"Sen vuoksi, että minä, kuten äsken mainitsin, tahdon olla hyödyksi linnalle, näyttäymättä kavaltajalta kumppaliani kohtaan… Jos nyt ilmoittaisin sen, antaisi herra päällikkö heti tarkastaa holvit ja huomaisi työmme… sillä olisi tosin herra päällikkö autettu, vaan en minä, sillä siinä tapauksessa epäiltäisiin minun ilmaisseeni asian."
"Mutta eikö epäiltäisi samaa illalla?"
"Ei, sillä niiden neljän joukkion tulee ikäänkuin sattumuksesta olla niillä paikoilla, joissa murtauminen tehdään… Siis sattumus, enkä minä, kavaltaa kumppalejani…Joka muita auttaa ja itseänsä tuhoaa, on narri."
"Sinun täytyy sanoman se nyt!" ärjyi päällikkö.
"En, minä en sano sitä."
"Minä annan lukita teidät seinään jokaisen miehen."