"Tahdotko luulotella minua toveriesi osaavan noitua?"
"Varjelkoon minua Jumala senlaisesta tyhmyydestä!… Eihän tarvitse olla noitamies raivatakseen itsellensä tietä linnan muurein lävitse."
"Ehk'et sinä tiedäkään minun antaneeni mitä huolellisimmin tarkastaa holvit?"
"Minä tiedän sen ja tiedän myöskin, ett'ei armollinen herra päällikkö ole löytänyt niissä pienintäkään vikaa!… Herra päälliköllä on ollut paljon tekemistä tänään… mutta mitä se on sitä vastaan mitä minun on täytynyt kestää!… Toverini olivat naulaamaisillansa minut seinään, sillä luonnollistahan oli, että heidän epäluulonsa kääntyi minua kohtaan, koska he tiesivät minun päivällä olleen kutsutun salaiseen tutkintoon… Kaikeksi onneksi ei herra päällikkö tullut huomaamaan, missä jäniksen polku oli, sillä jos se olisi tapahtunut, olisin ollut hukassa… Samoin oli käydä Frisk'ille ja Olsson'illekin, koska tiedetään heillä olevan minun ystäviäni… Jos herra päällikkö tahtoisi antaa kutsua Frisk'in ja Olssson'in, saisi herra päällikkö heiltäkin kuulla, missä piehtinässä me olemme olleet jälkeenpuolipäivänä."
"Sinä tarkoitat, että myöskin Frisk ja Olsson voisivat antaa minulle joitakuita tietoja?"
"Mahdollisesti, sillä nyt he ovat suutuksissaan tovereihinsa… Kuitenkin olen minä varma, ett'eivät he tule tunnustamaan enempää, kuin minkä minä jo olen tunnustanut, joll'emme saa herra päällikköä lupaamaan meille kaikille kolmelle vapautta."
Päällikkö antoi käskyn tuoda Frisk'in ja Olsson'in puheellensa.
"Minä olen kuitenkin sangen utelias näkemään, miten sinun toverisi menetteleisi, pannakseen aikeensa toimeen", lausui päällikkö.
"Sen minä kyllä luulen… mutta josko herra päällikkö tulee näkemään sitä, jätän minä siksensä."
"Sinä arvelet, ett'ei meidän silmämme ole kylläksi varoillansa?"