"Mitä se on?" kysyi kersantti, joka oli kuunnellut vankein puhetta.
"Kaikin mokomin, herra luutnantti!" huudahti mylläri levottomuudella, joka tarttui kaikkiin läsnäolijoihin, "lähettäkää silmänräpäyksessä sana päällikölle."
"Minkä vuoksi?… miksi pitäisi minun lähettämän sana päällikölle?" kysyi ali-upseeri.
"Saamaan käskyä rynnätä päävahdin väestöllä suureen vankitarhaan."
"Puhu selvästi! mistä on kysymys?" käski kersantti, nousten pöydän äärestä.
"Minä unohdin sanoa päällikölle, että sill'aikaa, kun useammat vangit koettavat murtaa itsensä ulos muurista neljältä eri taholta, tulee kolmekymmentä heistä murtamaan holvin ovet, murhaamaan vahdit ja sitten ryntäämään ulos suuren Kuninkaanportin kautta voittamaan päävahtia."
"Liian myöhään! myöhään!" huusivat Frisk ja Olsson yhdestä suusta.
Samassa löi kello kahdeksan.
"Niin, liian myöhään!"… kertoi Broms suurimmassa epätoivossa; "kello lyö kahdeksan!… me olemme hukassa… Jumala olkoon meille kaikille, armollinen!"
"Aseisiin!" huusi kersantti ja syöksyi ulos vahtihuoneesta.