"Joko me kaikki kolme venheesen, tahi ei yksikään!" selitti mylläri.
"Paiskaa ämmä maalle!" neuvoi Frisk, syystä suuttuneena hänen vastahakoisuuteensa.
"Tahi työnnä hänet veteen!" esitteli Olsson; "yksi ämmä enempi tahi vähempi"…
"Antakaapa minun olla!" lausui Broms tovereillensa; "trankilementist', sanoi Moberg'ska!"
"Se ei käy laatuun! mahdotointa!" vakuutti vaimo.
"Vaiti ja ole hiljaa!" sanoi hänelle mylläri; "vaiti, rutkale!"
"Kas niin, pojat!" jatkoi hän kääntyen tovereihinsa; "antakaa nyt tänne kiväärit, että minä ensiksi saan laskea ne venheen pohjalle… eipä ole vahingoksi, että ne ovat mukana."
Frisk ja Olsson antoivat kiväärit Broms'ille, joka laski ne venheesen.
"Pojat!" lausui hän sitten, astuen itse venheesen; "olkaa nyt varovaiset!… teidän täytyy olla liikkumattomammat kuin kilvet ja kannot, tultuanne venheesen, sillä muutoin vajoamme me kaikki pohjaan… Odota, Frisk, kunnes minä ennätän istumaan… Kas niin, kohta olemme valmiit."
Silloin työnsi hän venheen maasta.