"Eikä sinulla ole postilaukkuakaan, jonka voisivat sinulta ryöstää… ole huoleti, poikaseni!"
"Eivät ne minusta mitään tahdo, sen minä kyllä tiedän… mutta kun he ryntäävät matkustavaisen kimppuun, joutuu kyytimies aina välikäteen."
"Mutta etkö sinä nähnyt, mitä minun mukanani oli rattaille noustessani?"
"Tuo sapeli… pitkä veitikka se onkin, mutta postin ryövääjillä oli pistooleja, herra, sillä talonpoika, joka kyyditsi postia, sai luodin olkapäähänsä, että hän putosi kuin pannukaakku rattailta ja hänestä vuoti verta kuin vasikasta, herra!"
"Rauhoittaakseni sinua tahdon sanoa, että minullakin on pistooleja vyölläni, jotta me kyllä tulemme toimeen, vaikka saisimme puoli tusinaa rosvoja ympärillemme… pidä sinä vaan vakavasti sateenvarjoani, ett'ei tuuli ryöstä sitä pois sinulta!"
Tie polvesi nyt äkkiä oikealle ja kiemurteli ylöspäin erästä mäkeä, jonka kummallakin puolella kasvoi korkeita puita.
"Näettekö, herra, tuolla ovat vaunut!" huudahti kyytipoika iloisemmalla äänellä; "tuolla mäen päällä… he ovat sytyttäneet vanulyhdyt."
"Sinä olet oikeassa… sinun rautiollasi on hyvät jalat, huomaan ma."
Matknstavaiset olivat tuskin ennättäneet mäkeen, kun muuan tuli leimahti, jota seurasi pistoolin pamaus.
"Herra Jumala!" huudahti kyytipoika ja tarttui matkustajan käsivarteen.