"Talonpoika!" huudahti edellinen; "auttakaa minua nostamaan ruumista vaunuihin, sillä minä ajan omassa ajopelissäni."
Sitten ryhtyi hän talonpojan avulla ruumiisen ja nosti sen vaunuihin.
"Mitä tämä merkitsee!" lausui vaunujen omistaja; "miksi kieltäytte te nyt ajamasta minun vaunuissani?… kuka te, herraseni, olette?"
"Te ette siis enään tunne minua?" kysyi nahkakaapuun puettu miesi, vieden kasvonsa lähemmäksi toisen kasvoja.
"Haa!" huudahti nyt tämä vuorostansa ja astui muutaman askeleen takaperin.
"Ymmärrättekö nyt, miksi minä pidän avonaisia ajopeliäni teidän katettuja vaunujanne parempana?" kysyi nahkakaapuun puettu miesi.
"Niin… minä ymmärrän teidän nyt katuvanne sitä, että pelastitte henkeni."
"Ihmisyyden töitä ei kaduta tässä maailmassa… Hyvää yötä, herraseni!"
Tämän sanottuansa käänsi nahkakaapuun puettu miesi selkänsä vaunuihin ja palasi rattaillensa.
Kahdeskymmeneskolmas luku.