"Hoh, sepä on omituista!" muistutti palvelijatar: "mutta olisipa hauskaa tietää, kestä herra uneksi."
"Noh, koska te niin välttämättömästi tahdotte tietää sitä, niin uneksin minä eräästä tytöstä, joka kuoli kaksi vuotta sitten."
"Kuinka ilmestyi hän teille?"
"Hän tuli tähän huoneesen ruumispukimessa… Voitteko nyt selittää sen unen?"
"Oliko hänellä seppele päässänsä?"
"Sitä en voi muistaa."
"Aivan varmaan oli hänellä se", arveli palvelijatar, "sillä onhan tavallista, että, kun nuori tyttö on ruumiina, pannaan pieni myrttiseppele hänen päähänsä… myrttiseppele kaunistaa sekä eläviä että kuolleita."
"Niin ei kuitenkaan ollut sen laita, josta minä uneksuin", selitti matkustaja surullisella värähdyksellä äänessänsä; "hän hukkui järveen, eikä hänen ruumistansa olla koskaan löydetty."
"Vai niin, mutta unella on merkityksensä kaikissa tapauksissa."
"Ja se on?"