"Että herra joutuu naimiseen ennen vuoden loppua", vastasi tyttö rivakkaasti.
"Naimiseen kuolleen kanssa!… sen minä sanon, että minä kuolen ennen vuoden loppua!"
"Hoh, Jumala varjelkoon siitä, herra-hyväni!"
"Älkäätte tulko levottomaksi siitä, mamselli-hyväni!… jos tämä unen selitys käy toteen, ei minulla ole juuri mitään sitäkään vastaan… Mutta minun täytyy pukea päälleni."
"Eikö herra tahtoisi ensin tehdä hyvin ja kirjoittaa nimensä tähän?" kysyi palvelijatar, tarjoten kirjan makaavalle ja tuoden sitte kynän kirjoituspöydältä.
Matkustaja kirjoitti nimensä, ja nimi oli: "Revisori F. Alm,
Tukholmasta."
Matkustajan nimen on lukija luultavasti jo arvannut. Ainoastansa hänen arvonimensä oli uutinen, ja se osoitti meidän kamarikirjurimme virkamiehenä nousseen yhden asteen niinä kahtena vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, kun me näimme hänet kaatuvan verissään luutnantti Räyel'in pistoolinlaukauksesta.
Palvelijatar meni nyt huoneesta, joten meidän revisorimme sai tilaisuuden nousemaan makuulta ja ottamaan aamunutun yllensä.
Vanhan tapansa mukaan meni hän pöydän luokse vetämään kelloansa. Hän otti kellon avaimen, mutta oli milt'ei pudottamaisillansa sekä sen että kellon laattiaan, sillä hän kaipasi tuota pientä kultaristiä.
Hän tiesi, että risti ynnä nuot kaksi muuta helyä riippuivat perissä, kun hän yöllä laski kellon pöydälle, sillä olihan hän pitänyt sitä kädessänsä ja sitten tavallisesti silmäillyt sitä, ennenkuin hän meni makuulle.