Kahdeskymmenesviides luku.
Aave.
Myöhempään edelläpuolenpäivänä seisoi Göteporin maakansselin portin edustalla nuori, Götan tykkiväestön virkapukuun vaatehittu upseeri. Hän näytti hiukan maltittomalta, josta voitiin arvata hänen vartoavan jotakin henkilöä.
"Ah, vihdoinkin!" huudahti hän ja meni erästä toista nuorta herraa vastaan, joka astui ulos mainitusta portista.
Vastatullut näytti myöskin olevan sotilassäätyä, vaikka hän tällä kertaa oli sivilipuvussa. Hänen kasvonsa olivat säännöllisen kauniit ja hänen ryhtinsä mitä uljain.
"Sinä viivyit kau'an", nureksi tykkiväestön upseeri; "minä olin menettämäisilläni malttini."
"Minunhan täytyi kirjoittaa kokonainen kertomus tuosta asiasta", vastasi toinen; "kirottua puuhaa!… jospa he nyt vaan saisivat kiinni nuot konnat!"
"Ja ne olivat sinun luullaksesi karanneita linnavankeja?"
"Niin, vieläpä Karlsten'in linnasta ja kaikkein pahimpia päälliseksi."
"Viimeisinä vuosina on ollut harvinaista, että sieltä on ketäkään karannut… Linnan nykyinen päällikkö on miesten miesi ja hänellä on tapana pitää aina silmänsä auki."