Näin jutellen oli kumpikin upseeri tullut "Isolle torille", joka, ollen melkein kaupungin keskellä muodostaa suorakulmion ja ulottuu kahdelta puolelta kanaviin asti.
"Mutta ei voi kuitenkaan väittää, ett'ei Götepori ole komea kaupunki", lausui matkustaja, katsellen ympärillensä joka haaralle; "missä nähdään kauniimpia rakennuksia ja leveämpiä katuja?… kaikessa näkyy järjestyksen ja puhtauden aisti."
"Sen myönnän… parempaa hallitusta ja paremmin järjestettyjä kunnallisia suhteita kuin Göteporin on vaikea ajatellakaan… Siinä suhteessa ei surkeilla rahoja."
"Mitä minä varmuudella tiedän, on se, että vaikka kuinka kurkisteleisin, en voi saada nähdäkseni ainoatakaan kauniita naisen kasvoja", vakuutti matkustaja, vieden kaksinkertaiset kultakurkistimet silmillensä.
"Sinä onnellinen ihminen!" huokasi hänen ystävänsä, "Tukholmassa on yhtä suuri paljous kauniita tyttöjä kuin katukiviä, vaikka he tosin ovatkin yhtä kestämättömiä ja petollisia kuin nämätkin."
"Kyllä meillä kaunottaria kosolta on… Kun vaan riittäisi heille kaikille!… Onko siis aivan mahdotointa löytää täällä yhtään ainoata laadullista kasvoa!"
"Ah!" huudahti tykkiväestön upseeri, nyhjäisten toveriansa kylkeen, "näyttääpä siltä, kuin olisi taivas tullut liikutetuksi sinun valituksestasi… Katsopas tuonne… ei, tuonne oikealle… Sanotaan, ett'ei yksi kärpänen te'e kesää; yksi satakieli tekee kaksikin, se on varmaa."
Muuan erinomaisen komea, nuori nainen, jolla oli solakka vartalo, liihoitteleva astunta ja ihmeellisen kauniit kasvot, meni samassa molempain herrain ohitse oikealta vasemmalle, heittämättä ainoatakaan silmäystä kummallekaan puolelle.
"Kuinka sinä yht'äkkiä vaalenit!" ihmetteli tykkiväen upseeri, ottaen ystävätänsä käsivarresta; "miten on laitasi?… oletko pahoinvoipa?"
"Aave! aave!" jupisi matkustaja, tuijottaen naiseen, 'joka yhä meni heistä kau'emmaksi.