"Aave!" kertoi tykkiväen upseeri; "näetkö sinä aaveita keskellä päivää?… missä se sinun aaveesi sitten on?"
"Hän!… hän tuolla!" vastasi toinen, osoittaen vasemmalle..
"Räyel! oletko menettänyt järkesi!" huudahti hänen ystävänsä; "nimitätkö sinä Olivia Heuser'ia aaveeksi?"…
Kahdeskymmeneskuudes luku.
"Musta kyyhkynen."
Mitä itäinen puoli Etelämalmia eli Katarinan seutu on Tukholmalle, melkein samaa on Mastoveistämö Göteporille, nimittäin, merimiesten asuntopaikka parhaastansa. Mastoveistämö sijaitsee pitkin virran rantaa ja niitä tiluksia, jotka n.s. Kaidan tien varrella, mikä kulkee mainitun etukaupungin läpi, ulottuvat virtaan asti, nimitetään salamoitsi; ne ovat alustamalla ja täyttämällä tehdyt sovelijaiksi säilytyspaikoiksi etenkin puutavaralle, ja näissä on enimmästänsä erityisiä valkamia eli kanavia, joissa venheet ja laivat voivat olla täydellisessä suojassa.
Hämärässä samana päivänä, eli noin kello kuusi iltaisella, liiti muuan pieni venhe yhteen näistä kanavista ja tuli maalle erään pienemmän sillan luona Venheestä nousi vaimo, joka oli vaatetettu tavalliseen talonpoikaisvaimon pukuun. Kiinnitettyänsä venheen siltaan, lähti hän menemään ylöspäin ja pääsi pian Kaidalle tielle.
Tämä vaimo heitteli varovia silmäyksiä ympärillensä, ikäänkuin pelkäisi hän jotakin. Tosin mainitaan kysymyksessä olevaa seutua hyvin epäluotettavaksi ja vaaralliseksi kulkea, erittäinkin hämärän ja pimeän tultua, ja tuskinpa lähestyy kukaan parempiin vaatteihin puettu ihminen tänä' aikana mainittua seutua; mutta hänellä, joka näytti niin aralta ja pelkääväiseltä, ei olisi suinkaan pitänyt oleman minkäänmoista peljättävää, osaksi koska hänen puvussansa ei ollut mitään, joka olisi kiusannut rosvoja, osaksi täytyi hänen ikänsäkin, joka näytti olevan hiukan yli neljänkymmenen vuoden, rauhottavan häntä niistä raa'oista hyväilemisistä, joita pidetään tavallisina täällä ja muilla samanlaisilla paikoilla.
Vihdoin pysähtyi vaimo erään pienen ja ransistuneen kivirakennuksen eteen, jonka matalan ja lahonneen portin yli riippui kapakka-osoite.
Ei ollut vielä niin pimeä, ettei oltaisi voitu huomata osoitteessa, joka oli valkoiseksi maalatusta rautapellistä erään mustan linnun kuvan, jota moni olisi luullut korpiksi, joll'ei kaikkein erehdyksien välttämiseksi sen alla olisi isoilla, mustilla kirjaimilla seisonut: "Musta Kyyhkynen."