"Sitten on selvää, että samalla kertaa, kun otamme hänen rahansa, pelastamme hänen kauniit hampaansa."
"Sinulla on niin hyvä sydän, ukkoseni."
"Mutta minä mietin yhtä asiaa."
"Mitä sitten?"
"Naiselta on aina niin vaikea ottaa jotakin… niin, niin, käsitä minua oikein, minä tarkoitan rahoja, minä… kun nainen huutaa, kuuluu se kokonaisen penikulman."
"Ikäänkuin et sinä ymmärtäisi tukkia ihmisen suuta."
"Mutta tukkia naisen suuta?… Ennen saan minä nälkäisen suden vaikenemaan… Kuten sanottu, kaikella tuolla on puolensa."
"Muistatko, mitä sinulla muinoin oli tapana sanoa?"
"Mitä sitten?"
"Avonainen sydän, suljettu suu", sanoi Saara, tehden liikkeen oikealla kädellänsä, ikäänkuin pistääksensä.