"Rouva ei todellakaan tule tekemään mitään ilmaiseksi", vakuutti Broms.
"Eihän se tule kysymykseenkään", vastasi emäntä: "ei kukaan tule moittimaan minua ahneudesta eikä omanvoiton pyynnöstä… Hyvästi! nöyrin palvelijattarenne! tuhat kertaa tervetultuanne takasin!"
Tänlaisilla kohteliaisuuden lauselmilla saattoi emäntä vieraitansa ovelle.
Nämät, tultuansa ahtaaseen etehiseen, eivät ohjanneetkaan kulkuansa kadulle, kuten olisi ollut luultavaa, vaan sen sijaan muutamaan kapakkaan kuuluvaan pihaan ja pysähtyivät erään kiinni suljetun akkunaluukun eteen.
Broms otti kiinni Saaran vyötäryksistä ja nosti hänet niin korkealle, että hänen silmänsä tuli erään luukussa olevan reijän kohdalle.
"Näetkö sinä mitään?" kysyi hän hiljaisella äänellä.
"Kapakan emäntä tuli nyt huoneesen", vastasi Saara yhtä hiljaa; "hän salpaa oven."
"Hyvä! hyvä!"
"Nyt menee hän seinän luokse."
"Vastapäätä oveako olevan?"