"Kentiesi te'emme väärin, kun pidämme näin kau'an huonetta hallussamme", lausui Saara, "saattaisihan olla muitakin vieraita, jotka haluaisivat istua täällä… Muutoinkin on meiltä aika lähteä."
"Kuten haluat", vastasi Broms, "minä olen kuitenkin tilannut tämän huoneen meille yöksi… tämä on mukava ja täällä voimme me olla turvassa kumminkin yhden yön."
Sitten menivät kumpikin nimenomaiseen kapakkahuoneesen, jossa Broms maksoi mitä oltiin nautittu.
"Jos me tulemme kotia tavallista myöhemmin, käykö laatuun päästä sisään kuitenkin?" kysyi mylläri emännältä.
"Täällä pidetään auki koko yön", vastasi emäntä, "ja millä ajalla herrasväki vaan tulee, on herrasväki tervetullut."
"Kunhan emme vaan saata rouva-hyvälleni liian paljon vaivaa?" lausui
Saara.
"Älkäätte puhukokaan vaivasta, matami-hyväni!" huudahti emäntä; "jospa vaan herrasväki tulisi yhtä tyytyväiseksi minuun kuin minä olen herrasväkeen!"
"Mutta", muistutti Broms kuiskaten, "me toivoisimme, ettet kukaan saisi vihiä, että"…
"Se on tietty, herraseni!" keskeytti häntä emäntä, "minä olen tottunut siihen, että minun tietämättömyyteeni ja uskollisuuteeni luotetaan, on minulla kunnia sanoa."
Tämä ei ollutkaan tyhjää kerskailemista, sillä "Mustan Kyyhkysen" emäntä oli useampia kertoja kietaantumaisillansa Rikoskaareen sen liiallisen luottamuksen vuoksi, joka ihmisillä oli hänen kielimättömyyteensä ja uskoIlisuuteensa.