Puoleksi tukahutettu hämmästyksen ja suuttumuksen huudahdus kuului luutnantin huulilta.
"Neitsyt", sanoi Alm palvelijattarelle matalalla äänellä, "auttakaa mamsellia… mutta seisokaa Jumalan tähden paikallanne; älkäätte ottako askeltakaan tältä portilta!"
Sitten laski hän mamsellin palvelijattaren syliin, jonka jälkeen hän ryykäsi toiselle puolelle pihaa erään vesitynnyrin luokse, joka seisoi lähellä seinää.
Tynnyrin takana oli eräs naishenkilö kyyryisillänsä, johon meidän revisori tarttui käsiksi ja veti esille pihaan.
"Luutnantti Räyel!" huusi hän sill'aikaa, "juoskaa silmänräpäyksessä teaatteriin tuomaan tänne väkeä, sillä ulkona kadulla on rosvoja ja murhamiehiä!"
Luutnantti riensi takasin hevoisportaita myöten ylös.
Samassa päästi vaimo, jota Alm piteli kiinni, parahduksen, joka milt'ei olisi voinut herättää kuolleitakin, potkien ja pureskellen ympärillensä kuin mielipuoli.
Kaapuun puettu nainen oli toipunut hiukan; mutta sekä hän että palvelijatar katselivat liikkumattomina ja vapisevina tuota telmettä pihassa, jonka tarkoitusta he eivät voineet käsittää.
Kaiken tämän tapahtuessa kaikui kaikui ylhäältä Edgar'in valittava ääni:
"Jumalani! joku tulee tuolta!" huudahti palvelijatar.