"Minä en nähnyt lääkäriä enkä rohtopullojakaan… kuinka voisi hän siis olla sairas!…Hän istuu vaan huoneessansa ja miettii."
"Hän puhui minusta!… sanokaa, oi sanokaa, mitä hän minusta lausui?"
"Eipa juuri mitään, sillä hän säästelee enemmän sanoja kuin kahdentoistakillinkisiä… mutta sen verran sain minä selkoa, että presidentin tytär pääsee piakkoin Asplundaa tervehtimään ja kiittämään viimeisestä."
"Haa!… siis on revisori Alm pyytänyt teitä tulemaan tänne sanomaan minulle kaiken tämän!" lausui Amanda, punastuen suuttumuksesta.
"Tämä oli ilkeä sana noin kauniilta tytöltä… suokaa anteeksi minä olin puhumaisillani epäkohteliaasti!… Olisiko hän pyytänyt minua tulemaan tänne, joka aina, ja jokseenkin tarpeettomasti, on varoittanut minua olemasta teille haitaksi ja joka, kun minä eilen rohkenin lukea joitakuita vähemmin jumalisia esirukouksia tuon kristillisen avioliiton yli, ajoi minut ulos, vaikka me aina olemme olleet mitä parhaimpia ystäviä."
Amanda loi silmänsä ales, sillä hän häpesi alhaista epäluuloansa.
"Te lupasitte äsken tehdä jotakin minun hyväkseni", muistutti nyt maisteri.
"Niin, niin", Vastasi Amanda, tuijottaen maahan.
"Noh, siispä pitää teidän paikalla kirjoittaman eräs tarina minun sanojeni jälkeen."
Amanda katsoi kummastellen kerjäläiseen.