"Mitä sinä tarkoitat?"
"Saitteko paljonkin istuinmukuloillenne?"
"Oletko hupsu!… Senlaista ei käytetä Långholm'issa… Lyödä vankia!… Ei, ei, se peli ei vetele… Se on kaartilaisten eikä kunniallisten ihmisten ruokaa."
"Karlsten'issa ei oltu niin tarkkoja siinä suhteessa… Se on seuraus, kuu asutaan liian kaukana Tukholmasta… Jokaisessa linnassa pitäisi olla kuninkaallinen vankeushallitus, silloin kävisi varmaankin kaikki siivommin, ja voisi niissä ehkä viihtyäkin paremmin kuin nyt."
"Ah niin, heillä on niin suuri huolenpito meidän hauskuudestamme ja menestymisestämme… Viime talvena tapahtui se onnettomuus, että eräs vanhempi kuritusvanki, joka hakkasi kiviä, sattui saamaan kivisirpaleen silmäänsä, ettei hän voinut nähdä sillä enään."
"Noh?"
"Silloin nostettiin kysymys, että kaikki kuritusvangit, ollessaan senlaisessa työssä, saisivat paksulasiset silmälasit varjellakseen silmiänsä."
"Kas, mitä tuhannen perkeleen keikastelijoita teistä sitten olisi tullutkin!"
"Kuinka tuolle ihmisraskaalle esitykselle sitte kävi, en tiedä, sillä minä karkasin heti sen jälkeen… Melkein samaan aikaan, vaikka toiselta taholta, tehtiin esitys, että vangit asetettaisiin sotalain alaisiksi."
"Ovatko he kirottuja?"