"Niin kyllä… silloin kysytään meiltä aina, josko meillä on jotakin muistutettavaa… Saat uskoa minun senlaisissa tilaisuuksissa olleeni päällikön ja niiden muiden silmätikkuna."
"Kuinka niin?"
"Niin, näetkös, heti olin minä kuin nuoli esillä"…
"Ja toimitit päällikölle ja niille muille lämminleipää?"
"Siitä voit olla hyvilläsi… Milloin oli sillit happamia, milloin oli kokkareita puurossa, milloin liian vähän sianlihaa rokassa, milloin liian paljon vettä maidossa, ja niin edespäin."
"Lempo sinua, sinä herkkusuu!… Noh, entä vielä?"
"Ei mitään muuta kuin että nuhteita sateli päällikön ja niiden muiden korvien ympäri niin, että oli hauskaa ja hupaista kuulla."
"Silloinpa olisi ollut mieluista nähdä, minkä näköisiä he olivat kasvoiltansa."
"Kyllä kaiketi; he olivat punaiset kuin kukko naamaltansa… minä huusinkin aina kukkelikuuta, kun tuo kunnollinen vankeushallituksen jäsen oli mennyt matkoihinsa."
"Niin, niin, sillä lailla sitä on meneteltävä… Noh, saitteko siellä paljonkin ylimääräistä kestitsemistä?"