"Kuinkas muutoin… Hänpä ei, lempo vieköön, ollutkaan mikään kollo, joka suunnitteli tuon asetuksen… enpä olisi itsekään voinut keksiä sen parempaa."
"Sen kyllä luulen", lausui rotevampi heistä. "Kuitenkin tuntuu minusta, että teillä, senlaisia hutiloita kuin te kaikki tyynni siellä eteläisessä kuritusvankilassa olettekin, on liian hyvä olo."
"Hutiloita?" kertoi hänen heiveröisempi toverinsa; "hoh, hoh, veliseni! Tosin käyttäytyvät he kuin hölmöt heti sinne tultuansa… mutta kunpahan saavat olla siellä jonkun ajan, eivät he enään ole teerenpoikia, hekään… Minä näytän sinulle ensi yönä, olenko minä mikään hutilo."
"Tässä viruminen yöhön asti käy jokseenkin pitkälliseksi."
"Noh,. mitä pitäisi meidän sinun mielestäsi tekemän?"
"Olisipa minulla hyvä halu hiukan uinahtaa."
"Tee se… mutta ota ensin itsellesi joitakuita kulahduksia pullosta, niin nukut kuin keittiöpiika."
"Maljasi siis!" huudahti tuo unelias jättiläinen ja vei suullensa pullon, jonka hän oli vetänyt nuttunsa lakkarista; "mutta mitä se oli!" lisäsi hän, ottaen pullon huuliltansa, "etkö kuullut mitään?"
"Vaiti, maltahan… siellä tulee vaunut."
"Niin, sinä olet oikeassa… ne ovat varmaankin vaunut."