"Siinä tapauksessa palajaa hän yöksi kotia… kärsivällisyyttä ja hyvää rohkeutta!"
"Käsittämätöintä, kuinka kaikki aina voi käydä vastoin… Siitä asti, kun tulin Karlsten'istä, olen liikkunut kuin käärme muurahaispesässä… jollei ole ollut yksi este, niin on ollut toinen… ei, toista nuti kova-onnista ihmistä kuin minä olen, ei löydy."
"Ruikailethan sinä kuin vanha ämmä, veli Broms… eihän vaivatta saada mitään tässä maailmassa, ja kävihän se meiltä kuin tanssi toissa yönä, kun teimme sisämurron Hallituskadun varrella olevaan hohtokivimyymälään… Se oli, sydänvereni nimessä, kaunis saalis!"
"Entä eilen sitten… kävikö se kuin tanssi eilenkin?"
"Eilen?… mitäs merkillistä eilen oli?"
"Vai niin, sinä et ole muistavanasi valkoista repoa."
"Lunqvist'iä?… hoh! sepä nyt olikin vähäpätöinen seikka!"
"Oliko se vähäpätöinen seikka, ett'en saanut häntä kiinni, enkä vääntää hänen niskojansa nurin?"
"Olisitko sinä tullut siitä sen rikkaammaksi?"
"Olisinhan minä kertakin päässyt rauhaan siitä konnasta, joka on koko kevään ja kesän ollut minun kintereilläni… Minä menen kaikessa viattomuudessani Uudentien varrella olevaan 'Kolmen Silakan' kapakkaan, jossa minä paljon vakoilemisen perästä olen saanut tietää hänen oleskelleen; mutta, näetkös, silloin on hän jo mennyt matkoihinsa puolen tuntia ennen minun tuloani… Eikö senlaisesta jo voisi syöstä tulta?"