Ja kuoleman ristipoika säpsähti pois ruhtinattaren sylistä ja juoksi ulos morsiushuoneesta.
Mutta ruhtinatar itki ja oli suurissa tuskissa, sillä hän rakasti sulhaistansa ja oli luvannut olla hänelle uskollinen kuolemaan asti.
Silloin kohtasi kuoleman ristipoika kumminsa morsiushuoneen kynnyksellä ja kummi viittasi ristipojallensa seuraamaan häntä.
Ja molemmat menivät ulos kuninkaan linnasta sekä tulivat suureen onkaloon, joka oli maan alla; ja se onkalo oli valaistu lukemattomilla palavilla kynttilöillä, joista toiset olivat äsken sytytetyt, toiset puoliväliin palaneet, ja toiset taas palaneet loppuun jaloissa, joissa ne seisoivat.
Silloin kysyi kuoleman ristipoika:
"Mitä nämät kynttilät tarkoittavat?"
Ja kummi vastasi:
"Nämät, jotka tässä näet, ovat ihmisten elonkyntteliä."
Mutta kuoleman ristipoika kysyi:
"Mikä uusi ja loistava kynttilä tämä on, joka on minua lähinnä ja jonka liekki loistaa niin kauniisti, vaikka se on kaikkia muita pienempi?"