Seitsemäs luku.
Kaksi kyyneltä.
Päivä tämän jälkeen istuivat eräässä huoneessa suurehkon kadun varrella Etelämalm'illa muuan nuorempi herra ja vanhempi nainen, jutellen keskenänsä.
Herra oli kamarikirjuri Fridolf Alm, ja nainen rouva Grå, erään siihen aikaan sangen arvossa pidetyn tyttökoulun johtajatar.
"Sangen merkillinen kohtaus, sen täydyn myöntää", lausui rouva; "ja minä oikein onnittelen herra sihteeriä, että niin onnellisesti pääsitte pulasta… mutta tuo tyttö… mitä te'emme me hänen kanssansa?"
"Juuri hänen takiansa olen tänään rohjennut tulla rouvaa tervehtimään… se rivakka tyttö on pelastanut minun henkeni ja minä olen siis velkapää kaikin puolin pitämään hänestä huolta."
"Te sanoitte hänen äitinsä olevan kuollut?"
"Niin, neljä viikkoa sitten, ja siitä ajasta on tuolla lapsiraukalla ollut murhaaja kasvatti-isänä, noita-ämmä kasvatti-äitinä ja kerjäläinen opettajana."
"Siinäpä on liian paljo yhdellä kertaa… mutta eikö tytöllä ole ketään läheisempää sukulaista elossa?"
"Ei, rouvaseni!"