"Noh?"
"Hän sanoi tuntevansakin isänsä ja tietävänsä hänen nimensä ja että hän kerran oli nähnyt ja puhutellut tätä… mutta…"
"Mutta?"
"Mutta hän oli luvannut, ettei hän koskaan ilmaisisi kuka tämä on."
"Sangen kummallista!… Noh, mutta sihteeri-hyvä, mitä hyötyä voi hänellä olla siitä, että hän salaa isänsä nimeä, etenkin kuin tämä isä, olkoonpa hän kuka tahansa, ei näytä vähintään pitävän huolta lapsestansa, sillä jos hän sen tekisi, miksi antaa hän tytön sitten oleskella senlaisessa seurassa?… Mutta mahdollista onkin, että hän on pannut tämän näiden ihmisten hoidettavaksi."
"Ei; päivää jälkeen äidin kuoleman sai tyttö häneltä kymmenen riksiä hautajaisiin… mutta sitten ei hän ole kuullut hiiskaustakaan hänestä."
"Ja sittenkään ei hän tahtonut ilmaista hänen nimeänsä?"
"Hän on luvannut salata isänsä säädyn ja nimen."
"Kenelle on hän sen luvannut?"
"Isällensä."