"Nämäthän ovat pelkkiä arvoituksia!"
"Ja hän on luvannut sen äitinsä muiston nimessä."
"Äitinsä muiston!… kaikki tämä tuntuu minusta tarinalta."
"Niin, rouvaseni, äitinsä muiston nimessä on hän luvannut salata julmasydämisen isänsä nimen… tällä lapsiraukalla on kultainen sydän, sillä hän kunnioittaa äitinsä muistoa, ja sen vuoksi en minä ole rohjennut kysellä häneltä enempää."
"Mutta voihan hän mennä isänsä luokse ja sanoa hänelle, että…"
"Hän on myöskin luvannut, ett'ei hän koskaan kävisi hänen luonansa."
"Onko hän tehnyt tämänkin äitinsä muiston nimessä?"
"On, rouvaseni!"
"Minä olen utelias päästä tuntemaan tuota tyttöä… Kentiesi onnistuisin saada asiasta selkoa."
"Mahdollista… mutta teidän ei pidä kuitenkaan houkutteleman häntä rikkomaan sitä lupausta, jonka hän on antanut… tämä lupaus on hänen pyhyyksensä ja jos se kukistuisi, voisi paljon muutakin hyvää ja pyhää mennä tämän mukana… Ei, olkoon hänen lupauksensa koskettelematta… lopun jätämme me Jumalan huostaan."