"Minun kouluni voisi tulla kärsimään"….
"Mahdotointa!… Oltaisi vaan sanottu, mikä onkin tosi, että rouva Grå tempasi köyhän orpolapsen puutteesta ja kurjuudesta, ja teitä oltaisiin ylistetty, jota te todella ansaitsettekin… Nyt olette te, rouvaseni, riistäneet itseltänne palkinnon hyvästä työstänne, sillä palkintohan se kieltämättä on, kun maailma tunnustaa ja on kiitollinen siitä hyvästä, jota me te'emme. Ah, nuot ennakkoluulot! ne turmelevat kaiken hyvän sekä siemenen että hedelmät!"
Kova jyskyttäminen ovelle keskeytti keskustelun.
Alm meni avaamaan ovea, jolloin Skinnarvik'in maisteri astui huoneesen. Hänen pukunsa oli sama kuin edellisenäkin päivänä, sillä eroituksella ainoastansa, että tuo halvattu käsi nyt oli kannatettuna rinnan yli kaulahuivilla, joka oli solmittu hänen niskaansa. Kaulahuivilla oli mitä heleänpunaisin väri, luultavasti sen vuoksi, että se loistaisi senlaisten ihmislasten silmiin, jotka joko ovat likinäköisiä, tahi joilla ei ole vaihdettua pientärahaa, kun he kohtaavat kerjäläisen.
"Tervetullut, maisteri-hyvä!" tervehti kamarikirjuri outoa vierastansa.
"Onpa kau'an aikaa siitä, kun kuulin tuon tervetullut-sanan", lausui maisteri.
"Vaan teillä ei ehkä olekaan koskaan ollut senlaista syytä olla tervetullut kuin tänään… Kiitoksia eileisestä… te teitte minulle sangen suuren palveluksen, sillä ilman teitä olisin minä tänään maannut Mälarijärven pohjalla tahi myöskin raastuvan alla olevassa paarihuoneessa, jos olisi onnistunut saada minut ylös… Kummassakin tapauksessa olisi tosin minusta ollut yhdentekevää, mutta nyt olen kuitenkin sangen iloissani, että on, niinkuin on… Noh, kuinka on teidän naapurinne?… en kysy juuri ystävyydestä hänen laitaansa."
"Mylläriäkö herra tarkoittaa?… Aamupäivällä oli hänen laitansa sangen hyvin, sillä halkaisemaan senlaista kalloa, kuin hänellä on, tarvitaan väkivasara… Mutta hänestä kärysi kissalta, ja hän laputti maksoihinsa."
"Oliko hän siis matkoissansa, kun poliisit tulivat?"
"Niinpä hän oli… Mutta poliisit olivat sen sijaan kiinni minut ja Saara-matamin; eihän ne luonnollisesti voineet palata tyhjin käsin takasin."