"Teidätkin!… Mutta olinhan minä ilmoituksessani poliisipäällikölle selvästi kehunut teidän hyvää käytöstänne, maisteri-parkani."
"Tuskinpa minä olin kurkistanut sisään, ennenkuin minä sain pötkiä ulos jälleen… Mutta Saara, mummoparka, sai hiipiä putkaan. Kuka olisi voinut ajatellakaan, että minun ystäväni Broms oli niin laveissa asioissa!… Että hän harjoitti salakuljetusta kuin tehtailija, sen minä tiesin, eikä siinä mitään pahaa ollutkaan… mutta että hän oli asioissa päävarkaan, Stång'in, kanssa, sitä minä en voinut aavistaakaan… Yhtä ja toista tuli ilmi poliisitutkinnossa… siitä oppilaasta ei minulla ole yhtään kunniata… Mies, jolla on olkapäät kuin myllyntammi, käyttää ainoastansa pitkiä sormiansa, hyi saakeli!… minä puran veljenmaljan hänen kanssansa! Mutta minä sitten… minä, joka luulin saavani hänet perinnöksi myllärittä ja siitä syystä jo olin pannut uusia nauloja sauvani helaan."
"Teidän tulee olla iloissanne, että pääsitte hänestä, arvelen minä."
"Älkää sanoko niin, herra… yksinänsä oleminen ei ole hauskaa tässä maailmassa… Kunhan vaan tietäisin, miten voisin saada koiran halvalla hinnalla… Mutta yhdestä toiseen, kuinka pikku Mandi voi?… Olisipa hauskaa tietää mitä hän nyt toimii."
"Hänestä on tehty täysi oppilas ja tämä rouva on hänen opettajattarensa."
Entinen opettaja käänsi kuihtuneet kasvonsa, joissa oli nuot vilkkaat silmät, kasvattityttärensä uuteen opettajattareen, joka myöskin puolestansa tarkkaavaisuudella katseli kerjäläistä, jonka te'oista edellisen yön kohtauksessa Alm jo oli hänelle kertonut.
"Vai niin, rouvaseni pitää koulua?" kysyi maisteri, tirkistellen häneen hiukan viekkaasti.
"Niin, ystäväiseni, minä pidän koulua", vastasi rouva lempeästi.
"Minä sanon rouvalle, että Mandi ei ole mikään kyyhkysen poika, vaikka hän on kaunis kuin kyyhkyinen ja kauniimmaksi tulee hän, jahka hän ennättää heittää lapsenkenkänsä, vaikka minä todellakin pelkään, että"…
"Mitä te pelkäätte?" kysyi rouva.