Presidentti, noin viidenviidettä vuotias mies, jonka tummansiniset silmät, hiukan kaareva nenä ja eteenpäin pistävä alahuuli antoivat varsin aristokraatillisen muodon koko hänen olennollensa, oli puettuna mustasta, viperöitystä silkistä tehtyyn, laajaan aamunuttuun, ja pieni kultaompeluinen samettilakki istui somasti kyllä hänen hiukan harmaantuneilla hivuksillansa.
Eräs palvelija runsaasti koristetussa livréssä, jossa oli hopeaa punaisella kankaalla, seisoi kumartaen pöydän ääressä.
"Sinun tulee tehdä joutua, eikä hellittää ennen kuin olet saanut ne viisi pääsölippua."
"Mutta jos kaikki jo ovat myydyt, herra presidentti?" kysyi palvelija.
"Se ei ole mahdollista!… Kello löi äsken puoli yhdeksättä ja myymistä ei aljeta ennen yhdeksätä."
"Mutta eilen taisivat jo monet tilata pääsölippuja, kuten minä olen kuullut kerrottavan."
"Eihän koko seurakunta ole kuitenkaan voinut tilata niitä, sinä hupsu!"
"Mutta jos ne kuitenkin jo olisivat myydyt, herra presidentti?"
"Sinä et saa palata kotiin ilman pääsölipuitta, ymmärrätkö sen!"
"On niin monta, joilla on tapana ostaa niitä ennakolta saadaksensa niistä voittoja, erittäinkin sellaisissa tilaisuuksissa kuin tämä on, herra presidentti."