"Aivan niin… tarina on kynnys parhaimpaan pikkulasten kouluun."
"Tarina kummallisesta puujalasta", luki Alm; "te myytte kaiketi tämän minulle?" kysyi hän sitten.
"Kaiketikin."
"Jos teillä on useampia tarinoita, ostan minä ne kaikki."
"Yksi erässään, herra… minä häpeän kerjätä herralta, mutta koska jutteleminen teidän kanssanne on minusta hauskaa, otan min& tarinan tarjoamisen asiakseni."
"Mutta, miksi ette käytä samaa hienotuntoisuutta muitakin kohtaan?…
Minä takaan, että teidän työnne saa menekkiä."
"Noh, hän alkaa kait ranskankielellä, kuten tavallista on?" kysyi maisteri kääntyen rouvaan ja jättäen vastaamatta Alm'in kysymyksen.
"Tietystikin tulee hänen oppia nykyajan kieliä", vastasi opettaja-rouva.
"Sittenpä on sangen onnellista, että hän jo on oppinut äidinkieltänsä… kouluissa ja opistoissa aljetaan tavallisesti sillä, jota ei koskaan lopeteta, mutta sitä vastoin ei koskaan aljeta sillä, jota ei milloinkaan pitäisi lopettaa. Pikku Mandi saa kaiketi lukea Telemak'ia samoinkuin muutkin oppilaat."
"Tietystikin… maisteri tietää kait, että Telemak'ia tavallisesti luetaan paremmissa kouluissa?"