Kaksi miehistä, joita kaikkiansa oli neljä rivakkaa raudankantajaa, tarttuivat kukin yhteen raajarikon käsivarteen ja pyysivät häntä mitä kohteliaimmalla ja ystävällisemmällä tavalla seuraamaan heitä portaita myöten ales. Harvoinpa on joku onnetoin, ruhjaksi ammuttu sotilas Tukholman kadulla saanut osaksensa niin paljon sääliväisyyttä näin monelta ihmiseltä yht'aikaa, kuin patjakankaaseen puettu raajarikko nyt sai tuta.
Mutta tämä raajarikkokaan ei ollut vähemmin kohtelias ja ystävällinen, sillä hän selitti, ett'ei hän vähäpätöisen henkilönsä vuoksi tahtonut matkaansaattaa kenellekään vähintäkään vaivaa, vaan pyysi, kiittäen kiittämistänsä, että hänen sallittaisiin mennä, koska hänellä kotona oli vaimo ja lapset, jotka varmaankin olivat sangen levottomia hänen pitkällisestä poissaolostansa näin myöhään illalla.
"Kas niin, älä ole nyt itsepäinen, ystäväiseni!" sanoi tuo uupumaton Alm; "sillä tultuasi ales saat ei ainoastansa puujalkaasi kuntoon, vaan myöskin ryypyn ja hiukan haukkaamista… sinä tarvitset sen kyllä, sillä sinä näytät niin vilustuneelta äijäparkani!"
Mutta kerjäläinen, vaikka hän kävikin puujalalla ja sauvojen nojassa, näytti liian ylpeältä onnettomuudessansa, sillä hän vakuutti, ettei hänellä ollut tarvis saada keltään ilmaiseksi paloviinaa saati muuta nautittavaa, ja kaikkein vähimmin senlaisilta, joiden kanssa hänellä ei ollut kunnia olla tuttava.
Mutta tänä iltana oli taivaan tähdissä kirjoitettuna, ett'ei inhimillinen hyväntekeväisyys väsyisi, eikä tunnustaisi mitäkään rajoja innostuksellensa, samoinkuin myöskin, ett'ei tuon eriskummaisen kerjäläisen ylpeyttä eikä kunniantuntoa saisi mikään taipumaan.
Nuot rehelliset, ihmisrakkaat raudankantajat tarttuivat mitä voimakkaimmin kiinni kerjäläisen käsivarsiin, saadaksensa häntä mukaansa, ja tämä vuorostansa ponnisteli vastaan kaikin voimin, irroittaakseen itsensä noiden hyvänsuopien ihmisten käsistä.
Mikä näky ihmisystäville! Jos meidän innokas "suojelusyhtiö" olisi ollut näkemässä tätä joukkoa, olisi se varmaankin langennut polvillensa syksyn lokaan sillalla, ylistäen tätä periaatteidensa loistavata toteuttamista, jos, nimittäin, sillä olisi ollut vettä kestävät päällysvaatteet ja housut Fahnehjelm'in hyvin tunnetusta kautsukkitehtaasta.
Mutta hyväntekeväisyys voi, kuten ylpeyskin, mennä liian pitkälle ja silloin tulee edellinen yhtä paljon kuin jälkimäinenkin vaikeaksi sietää.
Tämä oli myöskin laita kysymyksessä olevassa tapauksessa.
"Tuopa on koko saatana olemaan itsepäinen!" huudahti pisin hyväntekijöistä; "jollet heti tule mukaamme hyvällä, laahaamme sinut ales väkisin!"