KAHDEKSAS KOHTAUS.
VESTERKVIST. KUMMELLUND.
Kummellund (erikseen). No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas!
Vesterkvist. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte hyvin.
Kummellund. Oh, kyllä minä voin — mutta minulla on niin hiton kiire — enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa.
Vesterkvist. Samoin on minunkin laitani — — — muuten on siellä hyvin kaunis ilma ulkona ja mahdottoman paljon väkeä kävelemässä.
Kummellund. Vai niin — oikein on synti olla sisällä tänään. (erikseen) Millä saakelin tavalla pääsisin hänestä? (Kovaa). Aiotte varmaan eläintarhaan tänään?
Vesterkvist. En aijo — kun on niin kuuma siellä ulkona, niin minä mieluimmin pysyn huoneissa. Miten tällaiset pohjoiseenpäin olevat huoneet sentään ovat vilpoiset ja hauskat. Minä viihdyn niin erinomaisen hyvin täällä.
Kummellund. Mutta herra, minä pyydän anteeksi, odotan muutamia ystäviä tänne illaksi.
Vesterkvist. Sepä hauskaa! Pyydän, olkaa huoletta — minullahan on myös kunnia laskea itseni ystäväinne lukuun.