Kummellund. Nöyrin palvelianne, herra — suokaa anteeksi, ett'en voi ottaa teitä vastaan tänäpäivänä — — nöyrin palvelijanne! (Lähestyy toista sivuovea).
Vesterkvist. Ei se mitään! Ei se mitään! Mutta unohdin kokonaan käydä tervehtimässä rouvasväkeä, he ovat varmaankin täällä sisällä? (lähestyy toista sivuovea).
Kummellund (juoksee hänen jälkeensä tarttuen hänen takkinsa liepeeseen). Nyt menette kovin pitkälle. Kuulkaa nyt hyvä herra: puhuakseni suoraa puhetta, eikö herra ole huomannut, että hyvin epämielelläni näen teidät luonani?
Vesterkvist. Ei, sitä en ole huomannut, enkä tahdo sitä uskoakaan, sillä minä en usko muuta kun hyvää lähimmäisistäni.
Kummellund. Herran toiveet tyttäreni suhteen — —
Vesterkvist (keskeyttäen). Luultavasti herra majuri jo tuntee tarkoitukseni Tildan suhteen. Se on kyllä totta, että omaiseni ja toverini toivovat minun hakevan itselleni puolison korkeammasta aatelista, voidakseni siten paremmin saavuttaa päämaalini rouvan nimen kautta; mutta minä en ole laisinkaan sukuylpeä — enkä ensinkään halua hienoja sukulaisia — luulen olevan parasta, että aatelittomat pysyvät yhdessä ja koska Tilda on vaatimaton tyttö ja paremmin kasvatettu kuin voisi odottaa, niin olen aikonut tarjota hänelle käteni.
Kummellund (erikseen). Sepä vasta elävä! (Kovaa ja tulistuneena). No kuulkaa nyt mitä sanon: minä vakuutan kunniasanallani, että ennen tulee kuun keisari maan päälle pyhäkoululehteä toimittamaan, ennenkuin te saamaan minun tyttäreni. Sentähden kiellän teitä tämän perästä käymästä minun tai tyttäreni luona, ja että — —
Vesterkvist (on kaatanut vettä lasiin ja tarjoaa sitä Kummellund'ille). Herran nimessä, juokaa — — — juokaa, herra majuri!
Kummellund. Miksi minun pitää juoda?
Vesterkvist. Juokaa — olette kalpea kuin ruumis.