Kummellund. Olenko minä kalpea?
Vesterkvist (kastaa sormensa vesilasiin ja hieroo K:n ohimoita). Juokaa! Herra majuri puhuu epäselvästi — huulet ovat siniset ja silmät pyörivät kuin kaniinilla.
Kummellund. Ka — kaniinilla!
Vesterkvist. Jumala varjelkoon teitä halvauksesta! — Onko majurilla ennen ollut halvausta? Olisi hyvä, jos olisi ennen ollut, sillä silloin se ei tule niin ankarana enää.
Kummellund. Mitä tarkoitatte, herra? (rauhoittuen). Säästäkää tämä ilveily! Olkoon tämä viimeinen kerta kun puhuttelemme toisiamme.
Vesterkvist. Mutta sanokaa sitte, hyvä ystävä, mitä teillä oikeastaan on minua vastaan?
Kummellund. Mitä teillä on palkkaa? — — Tullivahtimestari ansaitsee vuodessa enemmän kuin varatuomari kymmenessä. Millä aijotte elättää vaimonne?
Vesterkvist. Milläkö aijon elättää vaimoni? Hm, aamiaisella, päivällisellä ja illallisella.
Kummellund. Tiedättekö, mitä talous maksaa? Lasketaanpa hiukan: huoneisto maksaa ainakin 300 riksiä, sillä ette suinkaan tahdo, että tyttäreni asuisi tuolla vuorella kaupungin ulkopuolella?
Vesterkvist. Miksikä ei? Sieltä on kaunis näköala — ja mylly, joka siellä on, voidaan hyvin helposti sisustaa asuinhuoneeksi; myllyn siipiä voidaan käyttää voimistelemiseen; ja läheisyydessä aivan löytyy muuan kesähuvila, jonka majuri voisi vuokrata.