Kummellund. Se on toista kun juo rommia ja arrakkia, paras ystävä, mutta viina — se kirottu viina, katsos lanko, minä olen raittiusseuran esimies.
Vesterkvist (erikseen). Ja myy tuhansia kannuja viinaa vuodessa.
Kummellund. Ja sentähden minä hiukan ensin kartoin sinua. (erikseen). Se joka juo rommia ja arrakkia, ei ole mikään jätkä.
Vesterkvist (ottaa tuolin ja asettaa sen Jobin eteen). Unohdammehan kokonaan käskeä herra Kurk'ia istumaan.
Kummellund (ottaa myöskin kiinni tuolista ja tarjoo sitä Job'ille). Suo anteeksi, paras lanko, ole hyvä ja levähdä hiukkasen.
Job (istuutuu pitkän kursailemisen jälestä). Minä kiitän tuhannesti. (Erikseen). En voi käsittää mikä heille nyt on tullut — minulla mahtaa olla erittäin hyviä sukulaisia.
KYMMENES KOHTAUS.
EDELLISET. TUOMAS (pitäen nenänsä edessä liinaa).
Tuomas. Katsokaa nyt, herra majuri, miten ne ovat minua taasen pidelleet. Eikö tämä ole hirveätä aivan?
Kummellund. Mitä sinulla on sanottavaa?