Tuomas. Ensin tulee tuo (osoittaa Vesterkvistiä) ja tahtoi väkisin sisään. Niinkuin majuri käski, tahdoin minä ensin ajaa hänet ulos ovesta, mutta silloin lykkäsi hän minut alas portaista, ja minä löin nenäni puulaatikkoon, niin että luultavasti joku valtasuoni katkesi.
Kummellund. Hyvä, hyvä!
Tuomas. Hyväkö — no saakelia — vai hyvä?
Kummellund. Ei liiaksi sinulle, kuka käskee olla epäkohtelias ihmisiä kohtaan?
Tuomas. Olenko ollut epäkohtelias? Tahdoin vaan heittää ulos heidät, majurihan itse käski — —
Kummellund. Suokaa anteeksi, herrat; näin kun rupeaa mätäkuu tulemaan, niin tämä mies kääntyy hiukan hassunpuolelle.
Tuomas. Mi — mitä? — Minä sekä käännyn että väännyn, niin että voin menettää elämäni ja jäseneni tässä talossa; minä en kärsi tätä kauvempaa!
Kummellund (tarttuu Tuomaan käsivarteen ja taluttaa hänet ulos). Ulos riivattu! Huomenna saat marssia matkaasi, siitä saat olla varma.
Tuomas (ulos talutettaessa). Toivoisin, että majuri tuntisi samaa kuin minä nyt, niin kyllä tietäisi — — (Kummellund ja Vesterkvist ajavat ulos Tuomaan).