EDELLISET (paitsi Tuomasta). TILDA ja VIERAITA (tulevat sivuovesta.)
Kummellund (esittää Job'in seuralle. Job käyttäytyy tavallisella merimiehen tavalla tervehtiessään).
Rosennase (itsekseen). Mahtaneeko hän olla nuorimies? Voi, jos hän olisi naimaton! Kuinka hän on romantillisen näköinen tuossa yksinkertaisessa merimiespuvussaan. Ja kuinka hän käyttäytyy vapaasti ja miellyttävästi! Ah, jos hän olisi naimaton. (Menee Job'in luokse ja puhelee vilkkaasti hänen kanssaan).
Vesterkvist (kumartaa Kummellundille). Niinkuin näen, ovat majurin vieraat saapuneet, siis saan luvan poistua.
Kummellund. Ei millään tavalla! Jääkää tänne ja sitte syömme vähän voileipää teen kanssa.
Vesterkvist. Minulle ei millään lailla ole mahdollinen se kunnia, sillä olemme päättäneet herra Kurk'in kanssa viettää iltamme yhdessä.
Kummellund. Unohtakaamme äskeinen riitamme! Ainoan lapseni onni on tärkeä sydämelleni — — kun vaan voisin saavuttaa lankoni ystävyyden, niin (jatkaa puhettaan Vesterkvistin kanssa).
Rosennase (itseks.) Hän on naimaton! — — Se oli siis länsimeren aalloista, kun minun ihanteeni löytyi! Minä tahdon mielistellä tuota rauhatonta lintua, ei muun tähden, kuin näyttääkseni majurille, että elämäni onni voi kukoistaa ilman häntäkin.
Kummellund (Job'ille) No, mitä pitää lankoni olostaan täällä? Saako luvan olla? (tarjoo hänelle nuuskaa kultasesta rasiasta).
Job (ottaen nuuskaa) Kiitän nöyrimmästi! Tuo on mahdottoman kaunis ja kallisarvoinen nuuskarasia.