Job (syleilee häntä). Voi minun lankoni!
Rosennase (Job'ille). Onnittelen teitä kaikesta sydämestäni — ja kuitenkin, sitä en voi kieltää, pidin teistä enemmän, kun vielä olitte silmissäni köyhä, yksinäinen ja hyljätty!
Job. Hä?
Rosennase. Minä olen valvonut Tildaa koko hänen lapsuutensa ajan — olen johtanut hänen ensimäisiä askeleitaan tässä elämässä, ja hän on aina ollut kiltti ja hyvin oppivainen lapsi. (Itkee ja pyyhkii silmiään).
Job (syleilee häntä). Ah, neitiseni! (itkee).
Rosennase. Ah, herrani, tämä päivä on onnellisin elämässäni.
Job (liikutettuna). Niin myös minun! Tulkaa syliini! (syleilee Kummellundia ja Rosennasea samalla kertaa). Ah, lankoni; neiti kulta!
Kummellund. Kerro nyt omaisuuksistasi ja tiloistasi Rio Janeirossa.
Job. Minun tiluksistani? Pitääkö minun kertoa omaisuuksistani? Kaikista omaisuuksistani? — — No, samapas tuo! Kuulkaa sitte!
Laulu n: o 3