(Merimiehet kantavat Job'in ulos eläköötä huutaen).
NELJÄS KOHTAUS.
BRITA (ravintolatyttönä kantaen tarjotinta).
Tämäpä on hirveää elämää! Mitä oikeastaan ajattelinkaan, kun tulin tänne mokomaankin ravintolaan. Täällä käy vaan huonompaa väkeä, eikä saa ensinkään juomarahoja. Ravintolatyttö ei koskaan voi saada korkeampaa sivistystä tällaisessa paikassa. Mutta siellä Sinisellä portilla, siellä sitä tulee täydelliseksi kaikessa! Siniselle portille tahdon minäkin, vaikka pääni menköön.
VIIDES KOHTAUS.
BRITA. TUOMAS (kaartilaisena, vähän juovuksissa).
Tuomas. Näenkö minä pikku äijiä, vai onko se todellakin Brita?
Brita. Tuomas, ja entäs niin korea sitte! Mitäs minun nyt pitää sanoman!
Tuomas. Olenko minä korea? Se on loistavaa viheliäisyyttä. Minä olen kaartilainen, Brita. Kaartilainen ruumiineni ja sieluineni, Brita.
Brita. Nimeni ei ole Brita, kuuletko, vaan Josefina! Oletko koskaan kuullut Brita nimisestä ravintolaneidistä?