Job. Kuten lanko vain tahtoo, äsken olin rikas, mutta en minä niin tahtonut, nyt olen köyhä, ei minulla ole mitään sitä vastaan.
Kummellund (huudahtaen). Siis köyhä!
Job. Köyhä, mutta ylevä.
Rosennase. Ja teillä ei siis ole mitään?
Job. Ei ropoakaan, sanoi Mäenpään Kalle.
Rosennase (vaipuen tuolille.) Minä pyörryn!
Job. Se on ikävä se!
Kummellund (lyö otsaansa). Ah, nyt minä huomaan totuuden! — Petetty, narrattu, vietelty (syöksee Jobin kaulukseen). Ihminen! minä — minä — sinut on vietävä hirteen! — minä — minä — anna takaisin nuuskarasiani.
Job. Nyt se on loppu sen vihellyksen kanssa, sanoi ukko kun huulet putos.