EDELLISET. KAUPANHOITAJA (juosten esiin kirje kädessä).
Sain tietää, että herrasväki lähti tänne. Neiti Rosennasen eno, se rikas komissaario Nykkelling on kuollut, ja koska tämä kirje neiti Rosennaselle on varmaan hänen kuolinpesänsä selvittäjiltä, niin kiiruhdin tänne sitä tuomaan. Arvelin neidin olevan täällä.
Kummellund (riistää kirjeen). Anna tänne kirje, mutta ole vaiti kun muuri! (Erikseen). Komisarius Kylling kuollut — silloin on neiti Rosennase hänen perillisensä — — kaikki voi vielä muuttua hyväksi; (rientää neiti Rosennasen luo ja taluttaa hänet lavan keskelle) Ah neiti! Me olemme molemmat joutuneet hävyttömän petkutuksen alaiseksi, sitä pahempi vielä kun sen on aikaansaattanut eräs minun läheisimmistä sukulaisistani, mutta me kostamme hänelle. Rakas neiti, me olemme kauan käsittäneet väärin toinen toisiamme, mutta juuri onnettomuuden hetkenä käy kaikki valoisaksi ympärillämme. Ah neiti! Minä olen todellakin paljon kadottanut, mutta on minulla vielä sen verran jälellä, että voin viettää huoletonta elämää, rakastetun vaimon kanssa. Oletko ymmärtänyt minut, Beata? Vastaa minulle! Koko minun elämäni riippuu siitä.
Rosennase. Onko tämä totta? Oh, sanokaa, että tämä ei ole unta! — — Olemmeko maassa vai taivaassa. Antti! (Nojaa päänsä Kummellundin olkapäähän). Antti, olen sinun, ijäti sinun!
Kummellund. Rakas tyttö!
Job (pistää päänsä heidän väliinsä). Kuinka nyt käy rakkaan Jobin kanssa?
Rosennase. Pois, sinä ilkeä ihminen silmäini edestä!
Kummellund (työntää Jobin pois). Sinut pannaan lukkojen ja rautojen taa.
Job. Se olisi kovin ikävää se; mutta minä en luovu oikeuksistani neiti Beataan, sillä rikas eno Nykkelling on kuollut ja sentähden — —
Rosennase. Onko eno Nykkelling kuollut?