Job. Neiti Rosennase, antakaa takaisin minun tupakkaviljelysmaani!
Vesterkvist (Kummellundille juhlallisesti). Kiittämätön mies! Onko tämä palkka siitä, mitä minä olen edestänne tehnyt? Minun kertomuksieni kautta olette saanut etuja, joita kuka hyvänsä, voisi kadehtia. Valtio tilaa teiltä 10,000 tynnyriä rukiita, nälkääkärsiville maassamme, ja maksaa 20 riisiä tynnyristä ja eno Jobilla on myös osansa siinä, sillä huhut hänen suuresta rikkaudestaan ovat edistäneet minun toimenpiteitäni. Kas tässä on tilaus! (Antaa Kummellundille paperin).
Kummellund (silmäillen paperia.) Saatanko uskoa silmiäni? — Kymmenen tuhatta tynnyriä rukiita — ja kaksikymmentä riksiä tynnyriltä! — minä olen pelastettu — minä olen rikas, upporikas! — Onnellinen maa, jossa rukiista maksetaan kaksikymmentä riksiä tynnyriltä.
Laulu n:o 10.
KUMMELLUND.
Ah, onnellisin mies
Ma olen pohjolassa
Ja ehkäpä, kenties,
Myös koko maailmassa!
Hohhoi,
Sen onnen vävypoika toi!
Ja ruis kai — frallalalaa,
Tään aikaansai — trallalalaa!
Nyt, vilja sä,
Kiitos Herran, oot myytynä!
ROSENNASE.
En tahdo enää, en
Ma onnee etsiskellä,
Nyt huomaan, parhaiten
Käy yksin elostella.
Ma vain
Oon neitonen ijäti ain'!
Piikaisna näin — frallalalaa!
Ja pystyssäpäin — trallalalaa!
Kun miestä en saa, —
Ah, hiukan se surettaa!
JOB.
Nyt päättyi leikki näin,
Ja onnen päivä laski,
Kaikk' meni väärinpäin
Ja paloi loppuun kaski.
Aijai,
Tähänkö se loppunsa sai?
Voi, hitto vie, — frallalalaa,
Mit' elämä lie? — trallalalaa
Nyt mennä, niin
Ma saan vaikka helvettiin.