Illallisen jälkeen puhellaan vielä hetkinen. Tarjotaan sikari isännälle ja, kuin se saadaan juhlallisesti sytytetyksi, alkaa juttelu jälleen. Puhellaan talon hoidosta ja vuoden tulon toiveista, sitte yleisemmistä oloista, kunnan asioista ja suurista valtiollisista asioista, jotka ovat päivän polttavia. Kaikista lausunnoista näkyy horjumatonta lain ja oikeuden kunnioitusta, jotka ovat yhteiskunnan lujat peruspylväät. Lausuttujen mielipiteiden perusteina ei olo valtiollisia korulauseita, vaan järjellisiä arvosteluja elämässä saatujen kokemusten pohjalla, jotka eivät ollenkaan ole samaa, kuin mitä päivälehdet usein kiihkoisesti huutavat siitä, "mitä kansa tahtoo ja vaatii". — Rengit eivät ota osaa keskusteluun, heillä ei ole puhevaltaa, mutta he hartaasti kuuntelevat ymmärtäväisten sanoja. Ainoastaan silloin tällöin pistävät he väliin jonkun tilastollisen numeron tai jonkun yksityisselityksen. Mutta jos siirrytään asevelvollisuus-asioihin, silloin on kaikilla sama puhevalta. Ja se aina koskee niin likeisesti maanmiehen talouteen, että sen täytyy tulla puheeksi. Huomaamatta siirrytään sitte suurten valtioasiain alalle, varsinkin sodan ja rauhan toivoihin. Päivälehdet pitävät maan syrjäisimpiäkin seutuja tässä kohdassa muun maailman tasalla.
Tulee sitte yö ja levon tarve. Mielellään annetaan talon paras huone, pieni kammari, joka tavallisesti ei ole asuttavana. Mutta sisään astuessa herää mielessä pahoja huolia. Lepoa me halajamme, mutta sen toiveet ovat huonot. Kuin huoneen ovi avataan, löyhkää sieltä vastaan ummehtunut ilma. Turhaan koetetaan tuulettaa, ikkunat yleensä eivät ole saranoilla, vaan kiinni naulitut, ja lisäksi vielä on sisäikkunatkin edessä hyvästi lukittuina ja liistaroituina. Jos kuitenkin saadaan oven kautta jonkin verran tuuletetuksi tätä melkoisen vastenmielistä makuuhuonetta, on vielä vuoteet tutkittava. Ne paha kyllä varsin usein ovat surettavassa kunnossa ja useimmissa tapauksissa voidaan pikaisimmankin tarkastuksen jälkeen jättää tekemättäkin kysymys "onko eläviä?" jota sentään ei käsitetä miksikään loukkaukseksi. Mehän olemme nyt Savon sisämaissa! Jos päätetään jäädä huoneesen, ovat sen tähden olkitilat lattialla paljon paremmat kuin pehmoinen vuode sängyssä. Mutta sekä ilman puhtauteen että omaan turvallisuuteen katsoen on aina varmempi sijoittua johonkin aittaan. Siellä on moitteeton lepopaikka. Aamuaurinko ei pääse sisään olemattomista ikkunoista, ilma on puhdas, itikat ja kärpäset eivät menesty siellä eikä tarvitse peljätä muitakaan kutsumattomia vieraita. Olkia ja puhtaat lakanat tuodaan ja saali peitteenä on siinä hyvä nukkua päivän kaikkein ponnistusten jäljestä. Minun tulee tässä totuuden mukaan tunnustaa, että viimeiset kymmenen vuotia ovat melkoisesti parantaneet puhtautta, ja se ihan varmaan on kansakoulujen ansio. Varsinkin on kestikievareissa, kuvernöörien pontevista toimista, melkein ihan poikkeuksetta tässä kohden moitteeton yösija.
Aamulla herätetään kahvilla, jota emäntä tarjoaa. Toinen kuppi on pakollinen, otetaanpa usein osa kolmattakin, sillä kahvi, jota tarjotaan, on mainion hyvästi keitettyä. Kahvi on levinnyt syrjäisimpiinkin torppiin; jos ei muuta olekaan talossa, niin on loki kahvia, ja kahvipannua pidetään kaikkialla kunniassa. Kahvia juodaan täällä aamulla, keskipäivällä ja illalla. Olkoonpa muuten mitä mielipiteitä hyvänsä tästä juomasta, niin syrjään ne haihtuvat kanoottimatkalla; kahvikuppi on silloin aina tervetullut, kahvilla aletaan siis päivä. Syötyä sitte aamiaista ollaan taas valmiit lähtemään matkalle. Rantaan tulee saattamaan kaikki talonväki ja ehkä vielä joukko naapurejakin, joille on levinnyt sanoma merkillisistä, purjekankaisilla veneillä matkustavista vieraista. Äsken tulleet pitävät nyt huolta puhelusta sill’aikaa, kuin matkatarpeita sovitellaan kanootteihin ja niitä työnnetään vesille. Oli nähty meidät järvellä edellisenä iltana, mutta ei oltu voitu saada selkoa kummallisista ilmiöistä. Joiksikin yliluonnollisiksi oli meitä luultu ja nyt kerrotaan jonkun akan peljästyneen hyväksi hetkeksi ihan sanattomaksi, kuin näki etäällä järven seljällä ihmisiä, joilla oli tuulimyllyn siivet, kaalavan vyötäisiään myöten vedessä. Eräs kalastaja, ollen ihan yksinään laskemassa pyydyksiänsä, oli yht’äkkiä nähnyt hirviön tulevan, ja hänen ensi ajatuksensa oli ollut, että itse paholainen se siinä tuli; mutta hänen varustautuessaan pakenemaan ilmestyi vielä kaksi muutakin ja silloin tietysti tila ei enää ollut niin perin vaarallinen, sillä yksihän se vain tuo mainittu korkea herra on! Nyt oli hän saanut arvoituksen ihan selville. Kätellään isäntää ja emäntää —ᵣ temppu, jota ei saa unhottaa, mutta ei myöskään ulottaa syrjäisiin, jos tahdotaan jättää jälkeensä hyvää vaikutusta — ja me nousemme kanootteihimme.
III.
Aamun viileydessä käy soutu helposti. Viimeisestä pysähdyspaikasta mieleen tarttuneet havainnot antavat puheen ainetta. Tasaisessa tahdissa luistavat kanootit rinnakkain, ja kohta on ensimmäinen peninkulma kuljettuna. Päivä kuluu edelleen, aurinko paahtaa yhä kuumemmin, vieno aamutuuli kuolee pois, airot liikkuvat yhä harvempaan ja säännöttömämmin, puhelu lakkaa ja kanootit hajautuvat. Aamupäivän mieliala on alkanut. Joksikin hetkeksi onnistuu matkueen musiikkimestarin houkutella kumppanit kuuluville. Jos hän osaa oikeaan säveleesen, lyhentävät hänen laulunsa soutua pitkin tyyntä avaraa selkää, mutta jos ohjelma on köyhä eikä sovitettu tilaisuuden virkistystarpeen mukaan, jää hän kohta ilman kuulijoita. Huomio kiintyy rantoihin, ja jos vain näkyy viehättävää levähdyspaikkaa, on koko venekunta tuota pikaa turvallisessa satamassa. Riennetään virkistyksekseen uimaan. Säännöllinen uinti vähintään kerta päivässä kuuluu kanoottiretken järjestykseen.
Tällä välin on tullut nälkäkin ja yöpaikasta saadut voileipävarastot otetaan esille. Milloin on malttia viipyä, tehdään tuli ja laitetaan kakaota tai teetä. Sitä odotellessa koetetaan kalastusonnea; onkivapa laitetaan kuntoon ja sopivasta paikasta heitetään onki veteen. Mitään erikoista onnea meillä ei ole, huolellisesti kuljetettua matovarastoa on pahemmin ahdistanut kumppanien pila kuin kalojen syöntihalu. Siitä seurasikin, että kastemadot eräänä päivänä taas päästettiin vapauteen. Sama huono onni on seurannut minun uistintanikin, vaikka se on saanut peninkulmittani viiltää veneen jäljestä. Milloin on seutu kalaton, milloin kulku liian kova, milloin aika sopimaton j.n.e. Jos tahdotaan syödä tuoretta kalaa pitkällä kanoottimatkalla, niin on välttämätön asettua johonkin paikkaan kalastamaan oikein kunnollisesti tai myöskin ostaa sitä kalastajilta, joita tavataan. Kalastamista ei pidä laiminlyödä, varsinkaan milloin on tilasuutta lohen pyyntiin; ostaminen taas on erittäin hyvä keino tekemään ruokavaroja vaihtelevammiksi. Tällä kertaa olivat voileivät ja kakao päivällisenämme. Lintusäilykkeitämme säästimme, kunnes toiste tulisivat vielä enemmän ikävöidyiksi. Nämä yksinkertaiset päivälliset ne kohta olivatkin tavallisia meidän matkallamme. Talon etsiminen vie paljon aikaa eikä talonväkeä kuitenkaan tavata keskipäivillä kotosalla. Sen tähden kohta huomasimme, että maalla oleksiminen on supistettava ainoastaan yöpaikkoihin. Siellä syödään vahva aamiainen ja illallinen; siten tullaan hyvästi toimeen niukemmallakin atrialla keskipäivällä.
Päivällisuni maataan hyvällä halulla; parituntisen pysähdyksen jälkeen ollaan taas valmiit lähtemään vesille.
Koko päivän on ollut ukkosia ilmassa, hajalliset pilvet ovat vähitellen kokoutuneet mustaksi, uhkaavaksi seinäksi; silloin tällöin kuuluvat jyrähdykset ennustavat jo rajuilman pikaista tuloa. Tyyneyttä keskeyttää äkisti kova tuulen puuska, ja tuota pikaa pauhaa ukonilma koko voimassaan, järvi lainehtii korkealla ja valkoisena. Siinä on ankara painiskeleminen jyrkkiä laineita vastaan; ne milloin huuhtelevat kanootin kantta keulasta perään asti, milloin nostavat veneitä korkealle kuohuville harjoilleen, niin että puoli purtta on ihan ilmassa, ja seuraavana silmänräpäyksenä sukeltaa se syvälle kuohuvan aallon sisään.
Yhtä nopeaan, kuin järvivesi rupeaa lainehtimaan, se myöskin asettuu, kuin tuuli tyyntyy. Täällä ei tiedetä mitään meren mainingista. Kuin ukonilma ehti ohitse, oli meillä taas ympärillämme peilikirkas pinta. Ilta oli tullut kaksin verroin viehättävänä virkistävän sateen jälkeen; soutu kävi helposti siksi päiväksi määrätyn matkan päähän. Metsän päällitse pilkottivat jo Olavinlinnan tornit. Hetkisen päästä laskimme Savonlinnan laivasillan viereen.