— Nyt soitat valssin, — sanoi veli.
Ja katso, herra Teodor soitti valssin. Ja luutnantti riisui sapelinsa ja tanssi Jossan kanssa kauhean valssin, niin että kannuksen pyörät iskivät tuolin- ja pöydänjalkoihin. Sitten heittäytyi hän sohvalle ja kiljasi:
— Tänne, orjattaret, leyhyttelemään kasvoihin raikasta ilmaa!
Teodor vaipui mollisointuihin ja pian siitä oli hän Gounodin Faustissa.
Hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan taakseen.
— Menkää antamaan hänelle suutelo, — kuiskasi veli, mutta sitä ei uskaltanut kukaan tytöistä tehdä. Ei, he pelkäsivät niin häntä ja hänen synkkää soittoaan.
Mutta rohkein heistä meni pianon luo ja tahtoi sanoa jotakin.
— Eikö se ole Noita-ampuja? — kysyi tyttö.
— Ei, — vastasi Teodor kohteliaasti, — se on Faust.
— Hän näyttää niin siivolta, tuo sinun veljesi, — sanoi pieni musta tyttö, jonka nimi oli Riken. — Hän on vallan toista maata kuin sinä, vanha Schajasi!
— Hän onkin pappi, — kuiskasi luutnantti.