— Miltä ne näyttivät? Olivatko nuoria! Oliko niillä nenäkakkulat?
Varmaankin kaksi luutnanttia, hyviä ystäviä.
— Ei, luutnantteja ne eivät olleet, näyttivät vanhemmilta!
— Ahaa, vanhoja Upsalatovereita, jotka tulivat katsomaan, miten vanha
Ludde eli perheen isänä.
— Ei, ne olivat tukholmalaisia!
Tyttö kutsuttiin sisään. Hänestä ne olivat vähän rojuisen näköisiä ja niillä oli kepit.
— Kepit! Hm! — Mitäs ne olivat! No, ne olivat luvanneet tulla takaisin. Muuten oli hän ostanut kannun hyötymansikoita ihan pilkkahinnasta!
— Ajatteles, ulkomaan mansikoita puoli toista kannulta, tähän vuoden aikaan.
— Ludvig, Ludvig, miten tässä käy?
— Mainiosti. Olen tänään saanut uuden käännöstyön!
— Mutta sinulla on velkoja, Ludvig!